Tuonne saa nopeasti siirrettyä puhelimesta kuvia, joten päivittäminen ei vaadi kotiutumista. Katsotaan sitten syksyllä, miten jatketaan. Ihanaa kesää!

Niin se aika kuluu. Ikkunamaisema on puolessa vuodessa vihertynyt melkoisesti, mutta sisällä elellään pysähtyneessä tilassa. Työhuone seuraa edellisten asuntojen teemaa toimien varastona, jonka ovi pidetään kiinni vieraiden läsnäollessa, ja eteisen tapetti on edelleen kaupassa. Päätyikkuna sentään on saanut ikkunalautansa - 220cm leveyttä vaati teetetyn laudan, jonka mies perjantaina ruuvasi kiinni. 

Viikon päästä alkaa loma - mikä mieltä ylentävä ajatus! Sisäinen sisustaja ja järjestelijä minussa hypähtelee malttamattomana; matot lähtevät pesuun, kirjahylly pääsee (vihdoin) kuosiinsa ja viimeiset pahvilaatikot katoavat toivottavasti pahvinkeräykseen. Eteisen seinään saadaan uusi väri, jonka jälkeen voikin alkaa metsästää uutta mattoa, ja penkkikin on vielä löytämättä. Miehen loma kun alkaa vasta heinäkuussa, niin minullahan ei ole kuin aikaa. Puuhailu onkin varteenotettava ajanviete, kun kahden viikon lomautukseen palavat lomarahat ehkäisevät ylimääräiset shoppailureissut varsin tehokkaasti. 

Laiska lauantai on mennyt siivoillessa ja pyykinpesussa. Iltapäivää piristi ystävän yllätysvierailu, joka toi tullessaan kivan kahvitauon. Vielä aion naapureiden uhallakin laittaa yhden koneellisen pyörimään samalla kun väkerrän huomiseksi tiramisun. Babylon 5 -saaga on viimeistä jaksoa vaille katsottu, ja jos Star Trek: The Next Generation sai viimeiseen jaksoonsa herkullisen suklaakakun, nyt on tiramisun vuoro. 

Tänään kävimme tilaamassa keittiöön pöydän. Vanha on liian pitkä, joten sille täytyisi löytää nyt uusi koti. Pöytä on saamassa kaverikseen vanhat tuolit uusilla istuinpehmusteilla - laitan kuvaa, jos kehtaan jossain vaiheessa. Ensimmäinen on jo lähes valmis, mutta jälki on omaan silmään vielä turhan amatöörimäistä.

Laitan vielä makuuhuoneesta ennen ja jälkeen -kuvat. Purjehdus ei tuntunut ihan omalta jutulta, niin etsimme vähän neutraalimpaa otetta. 

Miehellä leikattiin viime viikolla nenä. Oiottiin väliseinää, ei mitään suureellista, mutta viikon sairasloma kuitenkin. Puoli vuotta oli ollut jonossa ja juuri nyt se kutsu sitten tuli. Sitten mulla tuli kurkku kipeäksi. Todella kipeäksi. Kärvistelin tuskissani viime viikonlopun (piti tapetoida, ei se mitään, ehtiihän tässä) ja vielä maanantainkin - tosin illalla käytiin sentään valitsemassa tapetteja. Tiistaina menin töihin, mutta hetken mielijohteesta pistäydyin iltapäivällä edelleen niin kipeän kurkkuni kanssa työterveydessä. Tulos: elämäni ensimmäinen streptokokki ja kymmenen päivän penisilliinikuuri. Kurkku alkaa olla jo kunnossa, kyllä tämä tästä. Äiti antoi vielä maitohappobakteeri-vinkin penisilliinistä seonneelle vatsalle.

Lauantai oli valittu tapetointipäiväksi. Makuuhuoneessa onkin nyt kaunis ruskea seinä. Mies sanoo, että aika tumma, liiankin. Minä sanon että hyvä, kaunis tumma, tuo ryhtiä huoneeseen. Olohuoneeseen ehdittiin laittaa tänään eka vuota tapettia. Meni heti suoraan ja kupruilematta ja lähti myös pois, kun huomattiin, että seinän värierot kuultavat läpi. Syvä huokaus, pensselien pesu ja kotiin saunaan.

Huomenna on muuten itsenäisyyspäivä ja kaupat kiinni. Jos aioit ostaa halpaa valkoista maalia tapetin alle, niin täytyy jättää maanantaille. Saapa olla rauhassa kummipojan synttäreillä. Silti vähän kyllä harmittaakin - remontin piti olla jo valmis tässä vaiheessa ja vaatteetkin uudessa kodissa kaapeissa. 

Työmatka lyhenee puolella ja miehellä vastaavasti pitenee. Molemmat ovat tilanteesta hyvillään. Junaan pääsee taas vartissa. Saman verran meni ensiasunnossani Tampereella. Talo on rakennettu 60-luvulla - vanhat kivitalot on vaan niin ihania - varsinkin rempattuina. Aulangon puistometsään on lyhyt matka samoin kun Vanajan rannalle.

Nyt alkaa sitten se työläin vaihe: omaisuuden järjestely ja pakkaaminen. Siitä lisää tulevina viikkoina...

Iltapäivällä tuli pari serkkua kylään, mikä kyllä juhlisti koko päivän. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja saada päivitystä toisten elämäntilanteeseen. Itse  purin ajatuksia oman kodin etsimisestä, kun toisillakin oli asiasta tuoreita kokemuksia.  Muutama tunti vierähti mukavasti ja olohuoneen pöydälle jäi kaunis kimppu muistoksi ilahduttamaan arkea.

*******

All´asilo non ci sono tanti bambini questa settimana, cosi ho deciso di tenere un giorno libero oggi. Sono stata a casa, ho lavato i vestiti e sono andata a fare un po´ di spese. Gli ultimi anni mi hanno fatto imparare qualcosa - ho comperato una giacca che ha una protezione dal vento e dalla pioggia visto che la pioggia c´é ultimamente per tutto l´anno. Ho provato un nuovo stilo - di uscire senza giaccha e questa mi ha motivato tanto. Con questo vento caldo mi sono riuscita a trovare una giacca gia dal primo negozio.

Pomeriggio sono venute due cugine mie a trovarmi. Era un incontro bellissimo - abbiamo chiaccherato almeno tre ore nella cucina e adesso sappiamo tutte le ultime notizie. Io ho parlato della cerca di casa sapendo che anche loro ne hanno esperienze negli ultimi mesi. Dopo le cugine sono andate sono rimasti qua i fiori bellissimi che mi hanno portato loro.

Ho preso un raffreddore che mi ha eliminato i corsi. E anche la voce. Lunedi sono andata al lavoro per condurre una sessione e quella é stato la fine della voce. Adesso sono a casa da ieri tutta umile e zitta. Mi fingo di essere la donna delle pulizie - magari riesco finalmente mettere in ordine tutta la roba del lavoro. Le finestre si potrebbe anche lavare - chissa se ci traslochiamo gia prima di Natale. Ecco un foto dal balcone - l´autunno per me é proprio bellissima!

-------

Oggi ho corso il primo giro per questa settimana. L´aria sa gia di l´autunno e non fa troppo caldo. I piedi hanno smesso di lamentare; ho corso senza male 40 minuti dopo 10 minuti di riscaldo. Avrei potuto fare anche di piu, ma poi  é venuta la pizzeria da me.

-------

In cerca della casa abbiamo cambiato le ideé questa settimana. Invece di comprare una casa cerchiamo un appartamento bello per due-tre anni - cosi potremmo cambiare la macchina (300 000km quest´anno!) e forse riusciremo anche risparmiare un po´. Lo stesso non abbiamo trovato neanche quello. Il marito pensa, che io sono troppo stretta con quello che voglio. Io invece sono convinta che la nostra casa non la troviamo perche non riesco tenere in ordine neanche questo dove abitiamo in affitto. Che brutto.