Takapihan nurkassa vaahtera on jo alkanut vaihtaa väriään. Tykkään tästä vuodenajasta. Siitä, että tulee pimeää ja elämä muuttuu intiimimmäksi. Voi lämmitellä teekupin kanssa, rajata kynttilöillä itselleen mukavan pesän. Lähteä kävelylle, kun myrsky riepoo luontoa; tekee syyssiivoa. Kaikki pois: lehdet, kukat, lämpö ja valo. Ruska on kuin ilotulitus ennen talven hyvin ansaittua lepoa, omaa ajatustyötä. Tuntuu, että oma mieli asettuu luonnon myötä. Enää ei tarvitse revetä monen suuntaan, vaan olla vain ja keskittyä itseen, omaan kotiin ja ajatuksiin.

-------

Gli alberi cominciano giá cambiare colore. A me piace l´autunno, quando viene lo scuro e la vita diventa piú intima. Si puo avere un thé caldo, farsi un nido con la luce delle candele. Andare a fare due passi quando viene un vento forte, che fa le pulizie nella natura. Tutto via: i fogli, i fiori, il caldo e la luce. I boschi fanno i fuochi artificiali e ci lasciano a sognare mentre dormono per tutto l´inverno. Sembra che anché l´anima mia si tranquilla con la natura. Non si deve piu fare mille cose alla volta, ma si puo stare in silenzio e concentrarsi a se stessa, a casa sua, ai pensieri dentro se.