Aamulla teimme (jälleen) tutustumiskäynnin uuteen kirkkoon, joka osoittautui varsin positiiviseksi kokemukseksi. Erityisesti ilahdutti messun jälkeinen kirkkokahvihetki, jonka aikana sekä pappi että kanttori lähestyivät meitä uusia kysellen ja kuunnellen. Miten ilahduttavaa :). Mies jätti kanttorille jopa yhteystietonsa, jos vaikka jotain soittokivaa kehkeytyisi.

Kotona oli lounaaksi pelkkiä jämiä, mutta aika herkullista joka tapauksessa. Kompensaationa lähdettiin Naissaaren kahvilaan Vaajakoskelle iltapäiväkahville ja tortuille. Auringonpaiste ei ole enää paahteista - tervehdin ilolla syksyistä viileyttä. Naissaaresta jatkettiin huruajelulle - mukavan näköisiä maisemia hiljaisilla syrjäteillä. Istumisen jälkeen olikin asiallista käydä pyrähtämässä juoksulenkki. Suihkun jälkeen päivitykset tässä koneella ja sitten sohvan kautta (Bones) sänkyyn.

Varsinainen lepopäivä. Vähän tiuskimista, paljon hymyä ja hyvää mieltä, eikä lainkaan velvollisuuksia tai niistä puhumisia. Miksei aina voi olla sunnuntai.