Lauantai. Postiluukku kolahtaa lupaavasti ja minä ilahdun: mainoksia! Vaan ovien välissä minua odottavat paikallislehden lisäksi vain luontaistuote-esite, Gigantti, Lidl ja Hemtex - yhtä tyhjän kanssa! Missä ovat kirjamainokset, korut, suomalaiset kodinkoneliikkeet? Entä tavaratalojen mainoslehtiset, joiden selaamiseen saa mukavasti kulutettua ainakin puolet siitä ajasta, mitä kuluu keskiverto aikakauslehteen? Missä viihde, missä arkiset unelmat? Onko nyt menossa joku välikausi, jolloin mistään ei tule oikeita mainoslehtisiä, vai onko muutos pysyvä? Johtuuko tämä uudesta kaupungista - eivätkö keskisuomalaiset arvosta mainoksia?

Täytyy siis keksiä itse sisältöä elämään. Omenasosekiintiö on tältä vuodelta (ja ainakin tältä päivältä) täynnä, pyykit jo kuivumassa. Ikkunat olisivat kyllä pesua vailla, mutta riittääkö urheus, riittääkö sisu? Mies palannee töistä tunnin kuluttua; siinä ajassa ehtisi juuri keittiön ikkunan ja parvekkeen lasit - sitten voisi lähteä palkintomatkalle jonnekin ihastelemaan punaisia puiden lehtiä ja kauniita valoja illan pimetessä. Sietää kokeilla.