Vietin eilisen entisessä kotikaupungissa. Lähdin aamulla hyvissä ajoin ja olin työpaikallani pian aamuyhdeksän jälkeen. Ehdin jutella usean työkaverin kanssa, ihmetellä ja eläytyä moneen asiaan. Johtajan kanssa laitettiin kertyneet lomat jonoon ja saatiin irtisanomispäiväksi 19.8.2007. En sentään vielä irtisanoutumistani jättänyt, vaikka sen valmiiksi kirjoitimmekin. Ei sellaista voi niin nopeasti tehdä eikä se sitä paitsi fiksulta kuulostaisikaan: "Sanon itseni irti heti viiden kuukauden kuluttua." Tuolla se lappu nyt roikkuu jääkaapin ovessa. Se on kiinni magneetilla, jossa lukee: Aloitin tyhjätaskuna ja omistan ne edelleenkin.

Iltapäivällä siirryin Sokoksen kahvioon tapaamaan työn ulkopuolisia ystäviä. Pari ilmaantuikin - juuri sopiva määrä ja kokoonpano. Oli hyvä hetki istua rauhassa ja kysellä kaupungin kuulumisia. Vielä sain ihanan yllätyksen, kun kolmaskin ystävä soitti, että oli päässyt työmatkalta odotettua aikaisemmin ja ehti tavata minut ennen junan lähtöä. Palasin Jyväskylään illalla päivästä kylliksi saaneena.

Nyt siis näyttää siltä, että tänne me asetumme. Toistaiseksi. Mieli on haikea. Taakse jää niin paljon ja täällä on vasta niin vähän. Jotain sentään; italian keskusteluryhmä, muutama ystävä ja serkkukin palaamassa Ranskasta tänne jatkamaan opintojaan. Töitä kesäkuun alkuun asti ja jonkinlaiset toiveet uuden työsuhteen löytymisestä viimeistään syksyllä. Ihana mies, mukava koti, kaunis kaupunki. Lopetamme kahden vaiheilla olemisen.