Hii hoo - tänään lähdin töistä täydellisen oikealla bussilla, joka saapui optimaalisesti ja kiersi Priman vierestä. Osasin jäädä poiskin juuri oikealla pysäkillä. Kauppakeskuksen parkkipaikalla nähtiin siis riehakkaan intomielisesti aaltoja tekevä lähes keski-ikäinen tuulitakkitäti. Ei herättänyt juurikaan kiinnostusta saati myötäiloa kanssaeläjissä. Tästä bussikyydistä saankin nauttia ensi tiistaihin asti - tuli yli viikon sijaisuus. Huomenna jännitetään seuraavaa haastetta: mikä on kotia lähin pysäkki ja osuuko satunnainen työmatkaaja poistumaan juurikin siinä?

Päänsärky on toistaiseksi taaksejäänyttä elämää kun taas kurkkukipu on täällä tänään. Ei paha - tuli ilman nuhaa, mistä olen kohtuullisen kiitollinen, kun tuo työputkikin alkoi juuri. Tänään oli kipeä, huomenissa kuuluu jo äänestä ja iltaan mennessä alkanee yskä. Sillä tavalla se aina etenee vaipuen putkia pitkin viimein unholaan.

Meillä kävi tänään oikeita vieraita. Siis pariskunta, jonka kanssa ei olla juuri muuten tekemisissä kuin että kutsutaan toisiamme harvakseltaan kylään. Miehet ovat entisiä työkavereita - yhteinen työnantaja on ollut entinen molemmilla jo useita vuosia - mutta yhteyttä on jatkettu sulkapallon pelaamisen ja kyläilyn merkeissä. Ihan mukavaa oli. Vaikka keskustelu taukosikin lukuisia kertoja, se ei kuitenkaan täysin tyrehtynyt missään vaiheessa. Mielenkiintoista nähdä, mihin tämä tuttavuus etenee ajan myötä.