Kerrassaan kummallinen päivä. Ei töissä niinkään, mutta kotona sitten. Odotin innolla kuoroharjoituksia, mutta tyrmistyksekseni sain kuulla, että ollaankin jo lopetettu tältä keväältä. Mitä?! Hirveä haiku tuli, mutta toisaalta ehdin syödä ruuan suoraan uunista miehen kanssa eikä mikrolämpimänä yksin kahdeksan jälkeen.

No. "Voi olla pareeki", ajattelin kuten isäni. Ja ryhdyin siivoamaan keittiötä. Välitilan laatat kiiltävät ja hella, työtaso ja tiskipöytä on puunattu ja tuunattu viimeisen päälle. Vauhtiin päästyäni porstasin myös vessan ja suihkun lattiat. Pesin koneellisen pyykkiä ja laulatin tiskikonetta.

Hyvä mieli - outo tunne.

*******

Che giorno strano. Non al lavoro, ma da quado mi sono tornata a casa. Aspettavo con entusiasmo il coro, ma poi ho imparato, che non cantiamo piú questo mese - é giá finito. Ma che?! Mi manca giá tanto, ma nello stesso tempo mi sono riuscita a mangiare il pranzo con mio marito e non sola dal micro dopo le otto.

Allora. "Infatti questo mi va forse meglio", ho pensato come padre mio. E mi sono messa a pulire la cucina per bene. Una volta cominciata ho lavato anche i pavimenti dei bagni. Ho lavato vestiti e i piatti.

Tutta contenta - che sensazione strana.