Vahitellen ja suurin ponnistuksin asiat eksyvät paikoilleen. Yllä ennen ja jälkeen kuvat kirjahyllystä. Pieniä muutoksia, joilla on järisyttävä merkitys mielenrauhalle.

Tämä on ollut mukava päivä. Pakkasin tyhjiä mappeja muovipusseihin (kolme pussillista niistä kertyi - meille ei enää IKINÄ osteta uusia mappeja) ullakolle säilöttäväksi ja karkasin kaupungille. Kristilliseen kirjakauppaan ensimmäisenä, hankintalistalla oli kolme kirjaa. Näistä vain yksi löytyi, mikä saattoi olla silkkaa varjelusta, sillä ostokset eivät suinkaan päättyneet siihen. Uusi laukku, kukkaro ja vähän vaatteita. Edullisesti, tottakai! Mikähän tuossa shoppaamisessa on niin terapeuttista - samaa ihmettelee mieskin.. Kahvilla istuskelin pariinkin otteeseen. Rauhassa kirjaa lukien (Jukka Sariola: Hyväosainen) ja välillä ihmsiäkin katsellen. Mieli lepäsi ja irrotti otteensa tästä elämäntilanteesta. Kuuntelin Jukkaa, joka omalla äänellään tarinoi elämästään ja ajatuksistaan. Teksti oli hyvää ja mukaansa tempaavaa, mielellään sitä "kuuntelen" jatkossakin.

Huomenna lähdetään miehen ystäville Lietoon. Lauantaina tulee minun ystäväni tänne. Mitä olisi elämä ilman ystäviä? Itseriittoista, onttoa, värittömän harmaata.