Tänään tuli täyteen kuusi kuukautta rouvana olemista. Heräsin kymmenen jälkeen kaameaan päänsärkyyn. 800mg ibuprofeenia naamaan ja aamupalan jälkeen takaisin unten maille. Iltapäivällä herätessä olo oli hieman parempi, mutta kipu sähkötti edelleen. Hetken tuumittuani keitin pari kupillista kahvia ja voilá: ihmeparaneminen! Näinköhän nyt tuli kofeiiniriippuvuus diagnosoitua :/.

Eipä tuossa ollut suinkaan koko totuus tästä päivästä. Juhlan kunniaksi mieheni nimittäin vei minut ulos syömään, tässä tapauksessa Old Brick`s Inniin. (Paikka löytyy sekä Tampereelta että täältä Jyväskylästä, kuten mekin aikoinamme). Itse söin vuohenjuustolla täytettyjä ravioleja ja kanaa, mikä osoittautui varsin maukkaaksi valinnaksi. Jälkiruuaksi tilasimme tynnyrillisen kaikkea: jäätelöä ja suklaakakkua kermavaahdolla, hunajamelonisalaattia, sulatettua leipäjuustoa lakoilla höystettynä. Tässä niille, jotka eivät usko, elleivät näe:

Ravintolasta ehdimme sopivasti iltakuuden jumalanpalvelukseen Taulumäen kirkkoon. Tuli taas sielukin ravittua. Ehtoollinen onnistui tällä kertaa ilman kinastelua ja saarnakin kosketti. Pappi puhui epäilyn todellisuudesta ihmisen uskossa. Siitä, kuinka mekin saamme joulun keskellä lähestyä Johannes Kastajan tavoin Vapahtajaamme ja kysyä: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?" Jouluna(kaan) ei tarvitse olla valmis, vaan pikemminkin vastaanottavainen mieli riittää.

Ihana hääpäivän puolikas.