Vuosi vaihtui ystäväseurassa omassa kodissa. Asuntomme - ja erityisesti sen parveke - osoittautui suorastaan flambojantiksi paikaksi seurata ilotulituksia vuoden vaihtuessa. Kuohuviinilasit kädessä ihailimme värisuihkuja Aittorinteeltä Keljoon asti. Kaupungin raketit ammuttiin Harjulta, mikä antoi meille suorastaan aitiopaikan. Ilta oli muutenkin varsin onnistunut; se vietettiin mukavassa seurassa ja herkullisten tarjoilujen ääressä, eikä kotimatkakaan ollut hullumpi.

Uusi vuosi toi tullessaan myös uuden työpaikan ja pidemmän työsuhteen. Nyt on neljä päivää takana ja nimet alkavat jäädä vähitellen päähän. Aloittelijan epävarmuus ja mistään tietämättömyys on ilmeisesti aina yhtä sietämätöntä, mutta iän mukanaan tuoman kokemuksen myötä tiedän, että "this too shall pass". Ihan mukava työpaikka ja ihmiset, haasteitakin tuntuu löytyvän.

Varsinaisia uuden vuoden lupauksia en edelleenkään tee, mutta olen ottanut muutaman askeleen kohti terveellisempiä elämäntapoja. Jo kolmena päivänä neljästä olen kävellyt töihin kahden ja puolen kilometrin matkan. Syntymäpäivälahjaksi saamani sykemittari on myös vihitty käyttöön ja melkein opittukin. Huomenna täytyy tehdä pitkä lenkki, että saan viikkotavoitteet saavutettua ja pokaalin näytölle maanantaiaamuksi. Täytyy kyllä sanoa, että työmatkakävelyynkin löytyy kummasti motivaatiota, kun mittari kädessä ilmoittaa kulutetut runsaat 150 kilokaloria työpaikan ulko-ovella.

Vaan onneksi kaikki ei sentään ole uutta. Osoite on ollut sama jo huikeat puoli vuotta, naimisiin olemme menneet jo viime vuonna ja vanha tuttu italian keskusteluryhmäkin kokoontuu taas ensi tiistaina. Ympärillä ja elämän kehyksissä alkaa olla taas paljon tuttua ja turvallista. Mieli hyvä ja seesteinen, ainakin usein.