Toissapäivänä panostin töiden löytymiseen, eilen tuli ensimmäinen yhteydenotto. Se oli rohkaisevaa, vaikka ilmeisesti paikka ei olekaan minun - työn ositus, joka viimeksi kuullessani vaati "oikean" työttömän eikä tällaista palkattomalla omasta toimestaan -ihmistä.

Meillä on vime aikoina leivottu paljon suklaakakkuja. Viimeisin eilen, kun edellinen oli tuhottu edellisten vieraiden kanssa ja äitiä odotettiin tulevaksi. Eilinen olikin äitien päivä, kun anopiltakin tuli paketillinen Oriflame-kosmetiikkaa myöhästyneenä nimi- ja synttärilahjana molemmille. Äiti viipyy toivottavasti huomiseen - lähti aamusta kurssille ja palannee illalla.

Eilen oli jo parempi mieli. Osasin neuvoa äidin Keuruuntieltä meille ja illalla käytiin katsomassa kurssipaikan reitti. Sain palautetta siitä, kuinka hyvin osaan jo navigoida uudessa kaupungissa. Se oli rohkaisevaa, koska asia on minulle tärkeä. Keittiön seinällä meillä on kaupungin kartta, josta tarkistelen päivittäin reittejä ja paikkojen nimiä - lenkeillä tutkin ja painan mieleeni reittejä. Se luo aivan omanlaistaan hallinnan tunnetta - tiedän, missä asun.

Illalla käytiin vielä saunassa ja ihailtiin kaupungin valoja. Tuo parveke on kyllä aarre.