Tästä päivästä kokeilen kirjoittaa blogiani myös italiaksi. Minua on rohkaissut italialainen ystäväni, joka sekä puhuu että kirjoittaa suomeksi - joka kerralla paremmin. Varmasti hän osaa suomea paremmin kuin minä italiaa, mutta siinä sisussa on oppimista. Ihailuni on syvä ja loputon - miten hän heittäytyy ja laittaa itsensä likoon lähes mahdottoman kielemme kanssa pelkäämättä virheitä tai suomalaisia, jotka eivät vastaakaan...
Jatkaakseni siitä, mihin viimeksi jäätiin: hölkkäsin lauantaina yli tunnin lenkin. Mies ajoi pyörällä vieressä ja piti seuraa. Aurinko paistoi, oli vaihteeksi taas lämmin ja keskustelu kulki mukavia reittejä törmäämättä riitoihin. Sataman kahviokin oli taas avattu.
Kotiin kävimme eilen tilaamassa uuden keittiön pöydän. Mumman vanha pöytä pääsee nauttimaan eläkepäivistään parvekkeelle. Tänään jatkoimme tilausta vielä valkoisella penkillä. Intoa piukassa vietin illan ulkona. Pesin parvekelasit ja kuurasin lattiankin. Tuskin maltan odottaa torstaita, jolloin saamme kalusteet kotiin - olisipa silloin lämmin!
Tänään - jälleen - olin Caffé Dantessa. Kansalaisopiston lopetettua kurssit tältä keväältä siirryimme Eloselle jatkamaan viikottaisia kokoontumisiamme Dante Alighieri -seuran nimissä. Vaihtelevilla kokoonpanoilla keräännymme jaaritteemaan niitä näitä - italiaksi, Italiasta tai mitä nyt mieleen juolahtaa. Kotiin polkiessa tajusin yhtäkkiä, että vihdoin elämä tuntuu omalta tässä kaupungissa. Minulla on Elämää: koti ja kuviot, ystäviä, joita tykkään nähdä säännöllisesti ja peräti kutsua kotiimme. Hyviä työkavereita, joiden kohtalo työelämässä kiinnostaa omani ohella.
--------
Da oggi provo a fare questo blog anche in italiano. Mi ha incoraggiato la mia amica italiana che parla e scrive in finlandese - ogni volta meglio. Sicuramente sa finlandese meglio che io sappia italiano, ma il suo "sisu" é da copiare. Ho una ammirazione profonda e infinita - come lei si butta con la nostra lingua impossibile senza aver paura degli errori o i finlandesi che non rispondono...
Per continuare da dove sono finita la volta scorsa: Sabato ho fatto jogging piu di un ora. Il marito andava con la bicicletta e mi ha fatto compagnia. C´era il sole, faceva caldo di nuovo e la discussione seguiva degli sentieri belli dove non si poteva neanche litigare. Anche il caffetteria del porto era aperta.
Per la casa siamo andati ieri a ordinare la nuova tavola per la cucina. La tavola della nonna godera i giorni della pensione nel nostro terrazzo. Oggi abbiamo aggiunto alla lista anche un banco bianco. Tutta alla molla sono stata fuori al terrazzo ieri sera. Ho lavato i vetri e anche il pavimento (che é di legno). Quasi quasi non ce la faccio ad aspettare fino a giovedi, quando arrivano i mobili - spero che faccia caldo!
Oggi - come anche prima - sono stata á Caffé Dante.Quando hanno finito i corsi del Kansalaisopisto per la primavera, ci siamo traslocati á Elonen a continuare i nostri incontri settimanali sotto la Società Dante Alighieri.Con il gruppo che varia ogni volta ci incontriamo a discutere, chiaccherare - in italiano, d´Italia o di qualuncue cosa che viene in mente. Quando stavo tornando á casa ho scoperto all´improviso, che finalmente la vita é diventata proprio mia in questa cittá. Ho La Vita: la casa e i miei giri, gli amici che voglio vedere spesso e anche invitare da noi. I colleghi di lavoro che m´importano, voglio sapere se abbiamo un lavoro anche dopo questo mese e dove siamo l´autunno prossimo.
Kommentit