Eilen illalla totesimme, että ihanat pellavaiset kesähousuni ovat lähestymässä tiensä päätä. Hiukipuhkinainen alue sisäsyrjällä kertoo, että hyvin ovat palvelleet ja monessa paikassa olleet mukana. Tuli nyt kyllä mieleen, että housut ovat vähän kuin omistajansa. Yhtä kuluneeksi tunnen itseni - hiuki hiertyneeksi kesän monissa vaiheissa.

Joka tapauksessa kesän loppuminen alkaa olla ajankohtaista ja housuissa kaivataan tuota pikaa nilkkoihin asti ulottuvia lahkeita. Siis mars matkaan kaupoille ja kaikki se kärsivällisyys mukaan, mitä housujen etsimisessä ja sovittelussa kaivataan. Vaan elämä yllätti - sopivat löytyivät alle tunnissa. Ihanat stretch-farkut, alennuksessa ja vielä paita vierestä. Kyllä nyt kelpaa syksyn tulla. Samoissa tunnelmissa siirryin miehen kanssa silmälasikauppaan ja tsädäm: uudet pokat tulivat hälle valituiksi viikonloppuna rikkoutuneiden tilalle edelleen ennätysajassa.

Loppuilta menikin sitten samalla tehovaihteella. Valmistin makaronilaatikon, kävin jäätelöautolla, tuuletin ja vaihdoin petivaatteet. Lisäksi pestiin koneellinen pyykkiä ja ehdittiin vielä lenkillekin. Ällistyttävä päivä.