Tämä päivä alkoi lupaavasti eikä pettänyt jatkossakaan. Heti aamusta sähköpostissa odotti erityisen rohkaiseva viesti; tuli vertaistukea ja lohtua eiliseen mielen kipeyteen ihan täsmästi. Kymmeneltä odotti ystävä pihassa ja lähdimme yli tunnin kävelylenkille. Ilma oli raikkaan syksyinen; oli helppo hengittää ja pysyimme hyvin vauhdissa keskustelusta huolimatta (vai sen ansiosta?) Löysin jälleen uuden reitin tästä oudosta kaupungista: autoteitä välttäen järvelle ja rantaa pitkin eteenpäin. Ihana.

Lenkin jälkeen ehdin juuri ja juuri piipahtaa kaupungilla (ostin myöhäisheränneenä torilta miljoonakello-amppelin parvekkeelle) ennen kuin saikin jo kiiruhtaa asemalle: Ystävä Tampereelta! Oi tätä onnea ja autuutta - tuulahdus "entisestä elämästä". Syötiin kotona, käytiin kahvilla Karoliinan Kahvimyllyssä ja sen jälkeen vielä hieman ympäristöoppia vieraalle. Vesitornissa olisi voinut viettää koko illan; jotenkin sitä vain pysähtyi katselemaan kaupunkia ja sen eri alueita. Samalla kun paikkakunta käy tutummaksi se muuttuu myös ystävällisemmäksi. Se oli ilahduttava havainto.

Kotona oli vielä yksi yllätys jäljellä: Tiia oli pyynnöstäni väkertänyt minulle mittojen mukaan sivupohjan ja VOI, kun se on kaunis! Oma blogi tuntuu suorastaan pään sisäiseltä kodilta. Tiian muihin sivupohjiin voi tutustua täällä (käyvät siis vain vuodatuksen blogeihin).

Nyt nukkumaan tästä päivästä kylliksi saaneena. Kiitollinen mieli.