Tänään herättiin 6.30, syötiin aamupala, mentiin töihin, tehtiin töitä, tultiin töistä. Mies kävi lenkillä ja minä kuulostelin alistuneena, kuinka nuha hiipi nenään. Aika onnellista, että elämä voi olla näin eleetöntä; taudin sattuessa saa olla vaan eikä ole kiire minnekään. Ottaa päiväunet. Syödä hedelmiä. Katsoa telkkarista Vain muutaman huijarin tähden. Ottaa nauhalle C.S.I. huomista varten.

Tänä aamuna oli ensimmäistä kertaa todella syksyinen olo. Lehdet oli ottaneet spurtin kellastumisessa ja puusta putoamisessa ja muutenkin haisi kivasti syksyltä. Absurdisti päivästä kyllä tuli viikon lämpimin.

En osunut oikealle pysäkille tänään, jäin yhtä liian aikaisin. Huomenna on uusi yritys - perjantaina pitääkin mennä keskustaan asti.