Niin se aika kuluu. Ikkunamaisema on puolessa vuodessa vihertynyt melkoisesti, mutta sisällä elellään pysähtyneessä tilassa. Työhuone seuraa edellisten asuntojen teemaa toimien varastona, jonka ovi pidetään kiinni vieraiden läsnäollessa, ja eteisen tapetti on edelleen kaupassa. Päätyikkuna sentään on saanut ikkunalautansa - 220cm leveyttä vaati teetetyn laudan, jonka mies perjantaina ruuvasi kiinni. 

Viikon päästä alkaa loma - mikä mieltä ylentävä ajatus! Sisäinen sisustaja ja järjestelijä minussa hypähtelee malttamattomana; matot lähtevät pesuun, kirjahylly pääsee (vihdoin) kuosiinsa ja viimeiset pahvilaatikot katoavat toivottavasti pahvinkeräykseen. Eteisen seinään saadaan uusi väri, jonka jälkeen voikin alkaa metsästää uutta mattoa, ja penkkikin on vielä löytämättä. Miehen loma kun alkaa vasta heinäkuussa, niin minullahan ei ole kuin aikaa. Puuhailu onkin varteenotettava ajanviete, kun kahden viikon lomautukseen palavat lomarahat ehkäisevät ylimääräiset shoppailureissut varsin tehokkaasti. 

Laiska lauantai on mennyt siivoillessa ja pyykinpesussa. Iltapäivää piristi ystävän yllätysvierailu, joka toi tullessaan kivan kahvitauon. Vielä aion naapureiden uhallakin laittaa yhden koneellisen pyörimään samalla kun väkerrän huomiseksi tiramisun. Babylon 5 -saaga on viimeistä jaksoa vaille katsottu, ja jos Star Trek: The Next Generation sai viimeiseen jaksoonsa herkullisen suklaakakun, nyt on tiramisun vuoro.