Olen tässä vietellyt mukavaa koti-iltaa itseni kanssa. Vähän tein palapeliä, surffailin netissä ja katsoin elokuvan telkkarista. On saanut tehdä, mitä huvittaa - kunhan siitä ei lähde meteliä.

Mies nimittäin on nukkunut toisessa päässä asuntoa. Aloitti eilen iltapäivällä viiden jälkeen. Heräsi sitten vihdoin iltakymmeneltä ja alkoi valittaa vatsaansa. Yön aikana tuli ylös ja ulos kaikki ja vähän ylimääräistä - neljässä tai viidessä erässä, menin sekaisin heräilyissäni. Aamulla siis vain toinen lähti töihin - urhea minä kävellen, vaikka olisi ollut autoakin tarjolla. Mies jäi pitämään kuumetta ja nukkuu siis jo toista vuorokautta kutakuinkin putkeen.

Täällä on ollut kovaa tautia liikkeellä. Vatsatautia kuumeella ja on kuulemma vielä helposti uusivakin. Minuun ei yleensä mikään tartu, ainakaan kovasti, mutta epämääräinen syyllisyys kalvaa, että olen voinut tämän pöpön tuoda tullessani töistä. Tai sitten mies on todella saanut sen ensin ja minun vuoroni koittaa vielä. Mansikkakeitto on ollut tänään hittituote, A-jugurttiakin söi purkillisen. Huomenna menee jo toivottavasti muutakin.

Vain yksi virhe osui iltaan. Oikaisin itseni solidaarisuudesta miehen viereen töistä tultuani ja nukahdin. Sitä maksellaan nyt - uni ei löytäne tähän päähän vielä toviin. Vaan onhan noita sudokuja, palapeliäkin vielä arviolta 1500 palaa löytämättä.