Kaksi päivää reissussa oli onnistunut valinta, vaikka eilen puoliltaöin Vaajakosken ABC:ltä tämän aamun aamiaistarpeita ostaessa en enää olisi mennyt arvaamaan kumpi on oikea ja kumpi vasen... Tiistaina näin ystäviä ja oi niitä keskusteluja kasvokkain - milloin lounaalla, milloin kahvilla. Kuin janoinen kasvi imin vain sitä tunnelmaa ja läsnäoloa - tässä ollaan ystävän kanssa ihan samalla neliöllä! Anopilla yövyttiin ja hän sai vihdoin nähdä hääkuvia (koskahan niitä sais tilattua ihan paperille albumiin laitettavaksi, kiitoskorteista puhumattakaan..?).

Keskiviikkopäivän vietin itseni kanssa Itäkeskuksessa - kahvilassa kaikessa rauhassa lukien, kaupoissa hajamielisesti hypistellen, ravintolassa pihvistä ja hälinästä nauttien. Miehen kanssa sitten kyläiltiinkin illalla koko päivän tarpeiksi; ensin hänen siskollaan ja sitten vielä ystävällä, kunnes yhdeksän jälkeen oli karu paluu maantielle. Ei onneksi hirviä ja rekatkin pääosin miehen ajovuorolla :P. Sen sijaan minun kartturintaitoni kokivat tällä reissulla kolauksen toisensa jälkeen.. "Anteeksi, rakas, neuvoin taas väärin..." Niin sitä ihminen pysyy nöyränä, kun jo viidettä kertaa samana päivänä ohjaa toisen harhaan. Perille sentään päästiin joka kerta.

Tänään se sitten tapahtui: soitettiin huomiseksi töihin! Aivan suorastaan jännittää, että miltä se mahtaa tuntua, kun lähes kolme kuukautta on ollut ilman. No, ehkä haen kaupungilta uudet työkengät - vanhat kun lensi hyvin palvelleina roskikseen jo Tampereella.