Useampana päivänä on pitänyt kirjoittaa niitä pieniä arjen asioita, mutta saamattomuutta on liikkeellä. Isoja iloja ilmassa ja ympärillä. Lauantaina Tampereen ystävät ottivat yhteyttä ja pyysivät elokuviin - olivat täällä sukuloimassa. Kävimme katsomassa Jadesoturin. Mielenkiintoinen, vaikka paikoin ehkä kömpelöhkökin - muinaista Kiinaa ja nyky-Suomea on vaikea yhdistää luontevasti. Joka tapauksessa oli mukava tavata pitkästä aikaa vanhojakin ystäviä ja kuulla sikäläisiä kuulumisia.

Maanantaina pidimme syyslomaa. Mies oli puhunut itsellensä vapaapäivän, jonka vietimme Tampereella ostoksilla. Mukaan tarttui housuja, paita ja kunnon takki - nyt saa talvi tulla! Kerrankin mieskin melkein nautti vaateostoksilla olosta. Lähes kaksimetrisenä sitä tuntee itsensä jotenkin väärän kokoiseksi tavallisisissa kaupoissa - koot eivät riitä ja valikoima on niukka tai olematon. Tällä kertaa sai pyytää pienempää kokoa ja jouduttiin vielä jättämään housut lyhennettäviksi. Kaikki saatiin, mitä vailla oltiin, ja vielä vaivatta. Kyllä on kuulkaa taas tyylikäs mies minulla!

Aikaa jäi vielä pariin sukulaisvierailuunkin. Ihanaa oli taas tavata, istua saman pöydän ääressä ja jutella niitä näitä. Kuulumiset tuli päivitettyä ja kerrattua iloja ja ärsytyksiä, itkuakin hiukan. Serkun poika oli kasvanut ja oppinut etenemään. Ja voi sitä valoisaa hymyä!

Vaikka tähänkin viikkoon on jo mahtunut niitä itkun paikkojakin, niin silti tuntuu, että kerrassaan onnellista on tämä elo nyt. Ihana mies, ihana koti, ihana elämä. Miten voi kaikki olla näin hyvin, osaako tästä riittävästi nauttia? Täysin siemauksin.