Olemme univelassa. Tai siis minä olen - mies makselee velkojaan tuolla oven takana jo ehkä toista tuntia. Minä laitoin pesukoneen pyörimään katsomatta kelloon. Onneton nainen - vielä kymmenen minuuttia pitää odottaa, ennen kuin saan laittaa pyykit kuivumaan ja kömpiä sänkyyn. Olisin tarvinnut tämänkin tunnin; kolme edellistä yötä ovat jo jääneet vajaiksi ja vilpitön suunnitelmani oli olla unessa jo tässä vaiheessa iltaa. Aamulla väsyttää, särkee vähän päätä ja on muutenkin sumuista. Ärsyyntymiskynnys laskee ja kinat lisääntyvät.

Muuten oli aika hieno päivä. Kävimme uimahallissakin juoksentelemassa, kun kaupunki ystävällisesti lainaa vöitä. Puoli tuntia rehkimistä ja 300 kilokaloria. Ei huono jos vertaa sohvalla makaamiseen. Iltapesut kaupan päälle.