Kylläpä tätä kesää sitten riittääkin. Päivystyksen pakkokeltainen on vaihtunut elokuun myötä lempiväriini (valoisa musta), mutta hihat senkun lyhenee. Eilen kävin ystävän kanssa lenkillä ja yllätyin iloisesti kaksi kertaa. Ensinnäkin kävelyvauhtimme veti vertoja hölkälle - syke pysyi korkealla ja hengästytti. Toiseksi oli ihana huomata, että uiminen tarkoitti uimista molemmille; oli ihana pulahtaa lenkin jälkeen viileään veteen ja uida, uida nautiskellen ja pitkään.

Auto ränkkää. Jostain tulee vettä sisään pesussa eikä kukaan keksi mistä. Eikä enää ole varaa antaa kenenkään etsiäkään; niin monta päivää on mennyt jo hukkaan. Varsinainen painajainen.

-------

Ma com´é lunga quest´estate! Il giallo obbligatorio di Luglio é cambiato al mio colore preferito (il nero chiaro), ma le maniche diventano sempre piu corti. Ieri sono andata a camminare con un´amica e mi ha sorpreso due volte molto positivamente. Per primo abbiamo camminato cosi veloce che dal battito del cuore pensavo di fare il jogging. Per secondo era cosi bella scoprire che abbiamo avuto la stessa ideé di nuotare; alla fine é stato proprio un libídine entrare nell´aqua e nuotare, nuotare per bene.

La macchina ci da un fastidio enorme. Da qualche parte entra l´aqua ogni volta che la laviamo e nessuna trova il buco. Nemmeno non abbiamo piu soldi a lasciare nessuno a cercare; tanti giorni gia passati invano. Un incubo vero.