Ensimmäisen yhteiseen kotiimme on saapunut joulu. Lattia on pesty, sängyssä on puhtaat tyynyt, peitto ja lakanat, kuusi seisoo olohuoneen nurkassa. Ystävät kävivät tänään tuomassa joulun - juhlimme syntymäpäivääni, joka oli eilen. Kynttilät loistavat, joululaulut soivat hiljaa hämärässä. Jos tämän illan saisi säilöön, ammentaisin siitä rauhaa pitkin vuotta. Kaikki on hyvin, mikään ei huolestuta. Voisin valvoa koko yön glögiä juoden kippurassa sohvan nurkassa. Vaan valitsenpa sittenkin hyvältä tuoksuvan sängyn.

Huomenna on nimittäin edessä lähtö lapsuuden kotiini. Siellä meitä odottavat toisenlaiset, mutta minulle edelleen rakkaat tunnelmat. Laaja ja rakas suku, hälinää ja hösellystä, paljon naurua. Lahjat odottavat lähtöä paketoituina ja pusseissa ovensuussa. Laukutkin on jo pakattu. Pipareita on pieni purkillinen odottamassa kotiin palaajia.

Ihanaa joulua kaikille! Tässä joulusaarna, jonka sain kortin sijaan viikko sitten - olkoon se siunaukseksi teillekin:

Ei joulun sanoma liitykään perheeseen, vaikka joulukertomuksessa kerrotaan Joosefin ja Marian ja Jeesuksen perheestä. Eikä sukuun, vaikka joulukertomuksessa onkin tärkeää, että Jeesus on Daavidin sukua. Eikä vauvaan, vaikka Jeesus-lapsi syntyy jouluna. Eikä kotieläimiin, vaikka joulukertomuksessa mainitaan lampaat paimenet ja lauma. Eikä lahjoihin, vaikka astronomit idästä toivat Jeesus-lapselle lahjoja eikä sittenkään, vaikka Jeesus-lapsi on Taivaan Isän lahja maailman ihmisille! Olisiko se tämä: Jumalalla ja ihmisillä on keskenään rauha, ja se on pelkästään Jumalan ansiota. Vaikka ei voisikaan olla jouluna perheen ja suvun kanssa, koska on töissä, ja vaikka ei ole saamassa lasta ja vaikka ei omista kotieläintä, koska mies on allerginen, ja vaikka ei olekaan varaa lahjoihin, voi iloita tästä joulun sanomasta.